Heips kukkuu!
Nyt olisi kaikki kolmen vuoden opinnot suoritettu ja ensi viikon perjantaina todistus toivottavasti napsahtaa käteen. Vapriikki on ollut aivan mielettömän hieno paikka työssäoppimiseen ja en ollenkaan kadu Tampereelle matkustamista, ja niitä aamu seitsemän junia. Olen myös hyvin tyytyväinen omiin opintoihini koko 3 vuotena, ja nyt myös täällä ollessani.
Viimeinen viikko Vapriikissa hurahti nopeasti, mutta töitä tehden. Alku viikosta sain enemmän huilia, eli töitä ei ollut niin paljoa. Maanantaina pääsin jopa silittelemään mekkoja, mitkä tulevat oppaille päälle, kun he opastavat uudessa näyttelyssä, mikä avataan 8.6.2018. Tiistaina oli enemmän postitushommia. Eli niinkin helppo tehtävä kuin osoitetarrojen liimaaminen kirjekuoriin. Keskiviikkona vietin ns. "chillin" päivän, kun lueskelin kässäreitä ja yritin vielä hieman harjoitella torstaita ja perjantaita varten.
Torstai oli ehkä kiireisin päivä työssäoppini aikana. Aloitin aamu kymmeneltä opastuksen, jonka perään tehtiin sitten näyttö. Näytön jälkeen oli viimeinen arviointi, mistä mentiin nopeasti syömään ja vielä siitä päivän viimeinen opastus lähti käyntiin. Opastukset sujuivat mielestäni hyvin, vaikka pientä korjattavaa on niissäkin.
Tänään perjantaina, viimeisenä työpäivänäni, minulla on yksi opastus jäljellä. Tässä yhdeksän viikon aikana on päässyt näkemään vähän erilaista museotoimintaa, mikä on avannut kyllä paljon silmiä. Museossa työskentely saattaa joillenkin kuullostaa todella tylsältä, mutta täällä Vapriikissa se ei todellakaan ole.
Kaiken kaikkiaan fiilis on mahtava, kun vihdoin on ne kolmen vuoden opinnot tehtynä, mutta kuitenkin on myös haikea fiilis. Itse suosittelen niille ketkä nyt opastuspalveluita alkavat suorittamaan, niin Museokeskus Vapriikkia. Vaikka junalla matkustaminen ja aikaiset aamut eivät houkuttele, on silti tämä työpaikka sen arvoinen.
Nyt olisi kaikki kolmen vuoden opinnot suoritettu ja ensi viikon perjantaina todistus toivottavasti napsahtaa käteen. Vapriikki on ollut aivan mielettömän hieno paikka työssäoppimiseen ja en ollenkaan kadu Tampereelle matkustamista, ja niitä aamu seitsemän junia. Olen myös hyvin tyytyväinen omiin opintoihini koko 3 vuotena, ja nyt myös täällä ollessani.
Viimeinen viikko Vapriikissa hurahti nopeasti, mutta töitä tehden. Alku viikosta sain enemmän huilia, eli töitä ei ollut niin paljoa. Maanantaina pääsin jopa silittelemään mekkoja, mitkä tulevat oppaille päälle, kun he opastavat uudessa näyttelyssä, mikä avataan 8.6.2018. Tiistaina oli enemmän postitushommia. Eli niinkin helppo tehtävä kuin osoitetarrojen liimaaminen kirjekuoriin. Keskiviikkona vietin ns. "chillin" päivän, kun lueskelin kässäreitä ja yritin vielä hieman harjoitella torstaita ja perjantaita varten.
Torstai oli ehkä kiireisin päivä työssäoppini aikana. Aloitin aamu kymmeneltä opastuksen, jonka perään tehtiin sitten näyttö. Näytön jälkeen oli viimeinen arviointi, mistä mentiin nopeasti syömään ja vielä siitä päivän viimeinen opastus lähti käyntiin. Opastukset sujuivat mielestäni hyvin, vaikka pientä korjattavaa on niissäkin.
Tänään perjantaina, viimeisenä työpäivänäni, minulla on yksi opastus jäljellä. Tässä yhdeksän viikon aikana on päässyt näkemään vähän erilaista museotoimintaa, mikä on avannut kyllä paljon silmiä. Museossa työskentely saattaa joillenkin kuullostaa todella tylsältä, mutta täällä Vapriikissa se ei todellakaan ole.
Kaiken kaikkiaan fiilis on mahtava, kun vihdoin on ne kolmen vuoden opinnot tehtynä, mutta kuitenkin on myös haikea fiilis. Itse suosittelen niille ketkä nyt opastuspalveluita alkavat suorittamaan, niin Museokeskus Vapriikkia. Vaikka junalla matkustaminen ja aikaiset aamut eivät houkuttele, on silti tämä työpaikka sen arvoinen.
Kommentit
Lähetä kommentti